Kuikat

Kuikka on kaunis lintu joka on helposti tunnistettavissa. Se on saanut nimensä omasta ääntelystään. Se laulaa/huutaa alkukesästä kuuiiik-kaa kuuiiik-kaa, tai jotain sen suuntaista. Se on kaunis ja harmaa päästä. Muuten se on mustavalkoraitainen tai/ ja -ruutuinen. Sillä on suippo tikarinmuotoinen nokka. Kuikka on vesilintu, ja sen jalat ovat sen takia takana. Ne helpottavat uimista mutta maalla kävellessä takana sijaitsevat jalat eivät ole kaikkein käytännöllisin vaihtoehto. Se joutuu työntämään itseään niillä. Vedessä se taas on ylväs, sulavaliikkeinen, nopea ja kaunis lintu. Se saattaa myös sukeltaa pitkään. Se saattaa olla veden alla sukelluksissa jopa muutaman minuutin. 

   Kuikat viihtyvät isoilla ja karuilla järvillä. Ne eivät itse asiassa edes pysty elämään pienillä järvillä, koska niiden pitää juosta pitkä matka veden päällä ennen kuin ne pääsevät lentoon. Ne rakentavat pesänsä aivan rantaan koska ne eivät ole kovin hyviä kävelijöitä. Kuikat pysyttelevät samassa paikassa vuodesta toiseen.  

   Kuikkaemo munii yleensä kaksi suurta munaa, joita molemmat emot hautovat vuorotellen. Ne huolehtivat poikasista muutenkin yhdessä. Ne opettavat poikasia sukeltamaan ja kalastamaan yhdessä. Poikaset oppivat lentämään vasta kaksikuisina. 

Kuikat syövät monenlaisia eliöitä. Ne syövät kaloja (esim. salakkaa ja särkiä), äyriäisiä, simpukoita ja hyönteisiä. 

   Kuikat lentävät talveksi monesti Mustanmeren rannoille.