Pizzapatonki

Pizzapatonki tehdään niin että tehdään tavallinen patonkitaikina ja painellaan se levyksi. Sen päälle levitetään tomaattipyreetä, ja oreganoa tai basilikaa. Viimeiseksi lisätään juustoraastetta ja kääritään koko hoito rullalle. Kohonneen "rullan" päälle ripottelin juustoraastetta. Tosi hyvää patonkia tuli näin. Se kohosikin uunissa tosi paljon. Tätä teen kyllä toistekin!

Käsityökauppa

Tässä on kuvia aika tyypillisestä bulgrialaisesta lankakaupasta. Osa langoista ovat asiakkaiden kosketeltavissa, osa taas on myyjän pöydän takana. Huone on ahdattu lattiasta kattoon täyteen erilaisia lankoja. Liike on pieni ja vähän ahdas.
Valikoima siellä on kuitenkin hyvä. Eri värejä on aika paljon ja erilaisia materiaalejakin on paljon.
Tässä kuva bulgarialaisesta luomuvillasta. Se on sataprosenttista villaa ja se tuntuu aika karhealta. 




Tässä muutama kuva sisältä kaupasta.



 Tässä on erivärisiä sataprosenttisia Merinovillalankoja. Ne ovat aivan ihanan pehmeitä ja sileitä ja paksuja.

Toki tästä kaupasta saa muutakin kuin lankoja. Esimerkiksi puikkoja. neuloja, virkkuukoukkuja, huovutusvälineitä löytyy. :)

Amerikkalainen omenapiirakka

Tämän omenapiirakan resepti on hiukan mukaillen täältä. Omenapiirakka on yksi lempijälkiruoistani. Tämä resepti oli tosi simppeli, täytteeseenkään omenoita ei tarvinut paistaa ta keittää yms. Ne vain pilkottiin ja maustettiin. Silti lopputuloksesta tuli ihanan "hillomainen" kostea täyte. Ja maku vain paranee seuraavaan päivään mennessä. Olen jo muutaman kerran tehnyt tätä samaa piirakkaa, niin hyvää se on ollut!  

Pizzaperjantai

Nämä pizzat onnistuivat kyllä hyvin..vaikka itse sanonkin. :) Tein ne yhdessä siskoni kanssa. Kun hän pilkkoi täytteeseen tulevia vihanneksia ym. minä leivoin pohjat. Pohjien kohotessa tein taas näitä muffinsseja.
Kun pohjat olivat kohonneet, aloin painelemaan ja heittelemään niitä niin kuin aito italialainen konsanaan. Paistoimme pizzat ihaniksi ja rapeiksi. Pohja oli rapea ja ohut mutta kuitenkin kuohkea.

Täytteeksi toiseen pizzaan tuli tomaattipyreetä, tomaattia, sipulia ja kinkkua. Toisessa pizzassa oli täytteenä (minun valitsemani) valkosipuliöljyä, pestoa, ilmakuivattua kinkkua ja mozzarellaa.





Bon appetito!

Itämaisia kanansiipiä ja tabbouleh-salaattia

Tein meille illalliseksi itämaisia kanansiipiä raikkaan tabbouleh-salaatin kanssa. Tein lisäksi turkkilaisia lihapullia, koska kanansiivissä on loppujen lopuksi aika vähän syötävää.
Yleensä lihapullat eivät ole mitään lempiruokaani, mutta näistä tykkäsin, koska olin maustanut ne sitruunankuorella ja kanelilla.
Kanansiiville tein makean tulisen tahmaisen kastikkeen muscovadosokerista, sweet chili- ja soijakastikkeesta.
Keskellä on feta-valkosipuli-jogurttikastiketta, samaa kuin täällä.



(Reseptit ovat täältä, tosin muokkasin niitä vähän)

Neulatyyny

Virkkasin tälle cupcake-neulatyynylle "vuoan" mintunvihreästä puuvillalangasta. Kun olin saanut sen tehtyä aloin kutomaan ruskealla alpacalangalla "suklaamuffinssia". Päälle kudoin punaisesta puuvillalangasta mansikan. Sen kanssa oli vähän hankaluuksia, koska se piti kutoa tiukalla käsialalla ja lanka oli liukasta. Mutta vaikka se oli vaikeaa, olen ihan tyytyväinen lopputulokseen.Viimeistelyksi tein siihen vihreällä langalla "siemeniä".

Tammikuun liikuntapäiväkirja

1/1 Pelasimme jalkapalloa puolitoista tuntia ulkona kavereiden kanssa.

3/1 Puolentoista tunnin luistelu ulkona

4/1 Puolentoista tunnin tanssi, sisältää venyttelyä, modernia balettia, ym. erilaisia tanssilajeja ja lisäksi kokonaisvaltaisesti koko kehon lihasten treenausta.

8/1 Puolentoista tunnin tanssi, sisältää venyttelyä, modernia balettia, ym. erilaisia tanssilajeja ja lisäksi kokonaisvaltaisesti koko kehon lihasten treenausta.

11/1 Puolentoista tunnin tanssi, sisältää venyttelyä, modernia balettia, ym. erilaisia tanssilajeja ja lisäksi kokonaisvaltaisesti koko kehon lihasten treenausta.

12/1 Puolen tunnin vatsalihastreeni + venyttely

15/1 Puolentoista tunnin tanssi, sisältää venyttelyä, modernia balettia, ym. erilaisia tanssilajeja ja lisäksi kokonaisvaltaisesti koko kehon lihasten treenausta.

18/1 Puolentoista tunnin tanssi, sisältää venyttelyä, modernia balettia, ym. erilaisia tanssilajeja ja lisäksi kokonaisvaltaisesti koko kehon lihasten treenausta.

22/1 Puolentoista tunnin tanssi, sisältää venyttelyä, modernia balettia, ym. erilaisia tanssilajeja ja lisäksi kokonaisvaltaisesti koko kehon lihasten treenausta.

25-27.1 Laskettelua, lisää infoa täällä.

29/1 Puolentoista tunnin tanssi, sisältää venyttelyä, modernia balettia, ym. erilaisia tanssilajeja ja lisäksi kokonaisvaltaisesti koko kehon lihasten treenausta.

Joulukuun liikuntapäiväkirja

1/12 Juoksu- ja loikkaharjoitukset, 40 minuuttia.

4/12 Puolentoista tunnin tanssi, sisältää venyttelyä, modernia balettia, ym. erilaisia tanssilajeja ja lisäksi kokonaisvaltaisesti koko kehon lihasten treenausta.

7/12 Puolentoista tunnin tanssi, sisältää venyttelyä, modernia balettia, ym. erilaisia tanssilajeja ja lisäksi kokonaisvaltaisesti koko kehon lihasten treenausta.

11/12 Puolentoista tunnin tanssi, sisältää venyttelyä, modernia balettia, ym. erilaisia tanssilajeja ja lisäksi kokonaisvaltaisesti koko kehon lihasten treenausta.

14-16.12 Loma (kylpylä)

22/12 Puolentoista tunnin vuorella (1500 metriä) patikointi.

18/12 Puolentoista tunnin tanssi, sisältää venyttelyä, modernia balettia, ym. erilaisia tanssilajeja ja lisäksi kokonaisvaltaisesti koko kehon lihasten treenausta.

21/12 Puolentoista tunnin tanssi, sisältää venyttelyä, modernia balettia, ym. erilaisia tanssilajeja ja lisäksi kokonaisvaltaisesti koko kehon lihasten treenausta.

25/12 Puolentoista tunnin tanssi, sisältää venyttelyä, modernia balettia, ym. erilaisia tanssilajeja ja lisäksi kokonaisvaltaisesti koko kehon lihasten treenausta.

28/12 Puolentoista tunnin luistelu.

29/12 Korispeli ulkona, 1 tunti

Marraskuun liikuntapäiväkirja

Marraskuun liikunta:

2/11 Puolentoista tunnin tanssi, sisältää venyttelyä, modernia balettia, ym. erilaisia tanssilajeja ja lisäksi kokonaisvaltaisesti koko kehon lihasten treenausta.

4/11 Puolen tunnin vatsalihastreeni.

6/11 Puolentoista tunnin tanssi, sisältää venyttelyä, modernia balettia, ym. erilaisia tanssilajeja ja lisäksi kokonaisvaltaisesti koko kehon lihasten treenausta.

9/11 Puolentoista tunnin tanssi, sisältää venyttelyä, modernia balettia, ym. erilaisia tanssilajeja ja lisäksi kokonaisvaltaisesti koko kehon lihasten treenausta.

13/11 Puolentoista tunnin tanssi, sisältää venyttelyä, modernia balettia, ym. erilaisia tanssilajeja ja lisäksi kokonaisvaltaisesti koko kehon lihasten treenausta.

15/11 Juoksulenkki, 45 minuuttia.

16/11 Puolentoista tunnin tanssi, sisältää venyttelyä, modernia balettia, ym. erilaisia tanssilajeja ja lisäksi kokonaisvaltaisesti koko kehon lihasten treenausta.

17/11 Pelasimme koripalloa tunnin kavereiden kanssa.

19/11 Puolentoista tunnin tanssi, sisältää venyttelyä, modernia balettia, ym. erilaisia tanssilajeja ja lisäksi kokonaisvaltaisesti koko kehon lihasten treenausta.

23/11 Puolentoista tunnin tanssi, sisältää venyttelyä, modernia balettia, ym. erilaisia tanssilajeja ja lisäksi kokonaisvaltaisesti koko kehon lihasten treenausta.

27/11 Puolentoista tunnin tanssi, sisältää venyttelyä, modernia balettia, ym. erilaisia tanssilajeja ja lisäksi kokonaisvaltaisesti koko kehon lihasten treenausta.

29/11 Tunnin juoksulenkki

30/11 Puolentoista tunnin tanssi, sisältää venyttelyä, modernia balettia, ym. erilaisia tanssilajeja ja lisäksi kokonaisvaltaisesti koko kehon lihasten treenausta.

Abeque - pieni ihme (osa 2)

Kun olimme matkustaneet vähän yli viikon, yhtenä iltana kun olimme Ophelian kanssa jo nukkumassa, kuulin äidin ja isän puhuvan huolissaan.

"Mitä jos kohtaammekin heidät?" kuulin äidin kuiskaavan pelokkaasti.
"En tiedä mitä muutakaan voimme tehdä, he saattavat olla vihaisia", vastasi isä.
"Olisivatpa he rauhallisia" huokaisi äiti, "se on ainoa toivomme ilman näitä". 

 En tiennyt mistä he puhuivat, ja yritin alkaa nukkua. Todellisuudessa syvällä sisimmässäni tiesin tarkalleen mitä he tarkoittivat heillä ja näillä. Mutta en tahtonut ymmärtää. Inhosin koko sydämestäni sitä, kuinka erilaiset ihmiset eivät tulleet toimeen keskenään, kuinka he olivat julmia toisilleen, ja kuinka he jopa tappoivat toisiaan. Vaikka rakastin äitiä ja isää ja Opheliaa hyvin paljon, tunsin että olen täysin erilainen kuin he. Ophelian mielestä se johtui siitä että olen vasta pieni lapsi. Mutta minä en ollut lainkaan samaa mieltä. Olin kuullut aikuisten puhuvan matkastamme joskus kun olimme vielä Englannissa. Olin kuullut lausahduksia kuten esimerkiksi: "hyvällä aseella selviää kaikista vaaroista, niin intiaaneista kuin mistä tahansa muustakin". Miten julmaa! Miten kukaan saattaisi tehdä mitään sellaista! Tuollaiseen ajatteluun ei minun mielestäni vaikuttanut niinkään se, oletko aikuinen vai lapsi. Tuollaiset ajatukset olivat tunteettomia ja inhottavia. Mutta Ophelia sanoi etten saisi ajatella mitään pahaa kenestäkään minua paljon viisaammasta ja vanhemmasta. En silti saanut pois mielestäni noita sanoja. Vaistosin että jotain saattaisi tapahtua, jotain mihin minä en voisi millään tapaa vaikuttaa.  Voi jos lukijani tietäisi miltä minusta tuntui! Nuo tuon illan tunteet olivat sellaisia, joita vain lapsi voi tuntea. Pelkoa, jännitystä, periaatteellista rakkautta, jota vastaan jokin syvällä sisimmässäni soti. En silloin uskaltanut päästää sitä ajatusta edes vilahtamaan sanoina mielessäni, mutta tuo tunne oli niin itsepäinen! Se tuli minun lapsen mieleeni valepuvussa - syvällä sydämessä tuntuvana ahdituksena. Nykyään, kun olen ollut rehellinen itselleni, ymmärrän mikä tuon tunteen aiheutti. Minusta tuntui, että on jossain määrin väärin rakastaa ihmistä, joka niin säälimättä puhui toisten ihmisten tappamisesta. Ymmärrän nyt, että nuo tunteet olivat hiukan liioiteltuja ja olin antanut niille liian suuren vallan, ja tuossa järkkyneessä mielentilassa, (jossa olin kuvitellut aivan liian paljon liioiteltuja asioita siitä kuinka intiaaniystäväni tapetaan ym.) en kyennyt enää ajattelemaan selkeästi. Mutta silti jopa vieläkin voin tuntea tuon tunteen vilahtavan sydämessäni kun joku puhuu halveksivaan sävyyn erilaisista ihmisistä, erityisesti intiaaneista.  
       Aamulla lähdimme aikaisemmin kuin yleensä, ja en saanut juoksennella enää vankkureiden vierellä. Äitikin istui vierellämme vankkureiden sisäpuolella eikä ulkona isän kanssa. Arvasin että tämä liittyi eilisiltaiseen puheeseen.
        Söimme lounaan sisällä vankkureissa nopeasti. Kun jatkoimme matkaa, katselin taakse jäävää maisemaa vankkureiden takana olevasta reiästä. Yhtäkkiä taivaalle ilmestyi jotain harmaata, joka muistutti pilveä. Sitten niitä tuli lisää. "Savumerkkejä!" huudahdin äidille, ja liian myöhään tajusin mitä se merkitsisi. Intiaanit olivat jossain lähellä. Äiti meni puhumaan isälle. Tällä kertaa en kuullut mitä he puhuivat. Parempi niin, luulisin.
         Jatkoimme matkaa ilman pysähdyksiä iltaan saakka. Illalla hevosten piti saada levätä ja äiti ja isä istuivat ulkona.

"Ehkä on parempi ettemme sytytä nuotiota tänään, etteivät he löytäisi meitä sen perusteella", isä kuiskasi.
"Niin kai. Toivottavasti yöstä ei tulisi kylmä", äiti huokaisi.

Taas kerran yritin miettiä miksi aikuiset luulivat intiaaneja niin vaarallisiksi. Hehän olivat ihmisiä siinä missä mekin. He olivat vain ja ainoastaan erilaisia. Ja erilaisuushan juuri vetää puoleensa. Hekin saattoivat oudoksua meitä ja pitää meitä vaarallisina.
        Heräsin aamulla ennen auringonnousua. Linnut lauloivat ihanasti. Ilma tuoksui raikkaalle. Nostin peittoani ja katselin ympärillemme. Kaikki muut nukkuivat sikeästi. Katselin vihreitä kumpuja ja niittyjä, joilla kasvoi pieniä valkeita tähtimöitä. Hyppäsin vankkureista, ja lähdin kävelemään. Olisi niin ihanaa juoksennella noilla kukkuloilla. Kävelin hiljaa vähän matkaa vankkureiden ohi, ja kun olin sen verran kaukana etteivät nukkujat enää voisi kuulla minua, juoksentelin kukkulalla ja haistelin ihanan raikasta ilmaa. Olin aivan yksin. Kiipesin kukkulaa ylöspäin. Olin jo melkein huipulla, kun jokin liikahti edessäni pitkien heinien takaa. Kyykistyin, ja heinät peittivät minut kokonaan. Kun nostin pääni, niin mitä näinkään! Ruskeat silmät tarkkailivat minua. Ne kuuluivat pienelle tytölle, siis suunnilleen minun kokoiselleni. Hän oli intiaani. Hänen suurissa ruskeissa silmissään oli pelokas mutta iloinen katse. Tuuli heilutteli hänen pitkiä ruskeita hiuksiaan. Minullakin oli pitkät hiukset mutta ne olivat vaaleat. Ja minun silmäni olivat siniset. Hymyilin hänelle ja hän hymyili minulle. Hän viittoi minua tulemaan mukaansa jonnekkin. Lähdimme molemmat kyyryssä heinien peitossa kävelemään. Kun olimme kävelleet ehkä kymmenen minuuttia, hän pysähtyi ja kääntyi katsomaan minua. Hän otti minua kädestä, ja nosti minut ylös. Olimme korkealla ja näimme selvästi kukkulan molemmille puolille. Vasemmalle puolelle levittäytyi intiaanien pieni kylä joka nukkui sikeässä unessa. Se oli ihmeellinen ja vaikuttava näky.Oikealla näkyivät meidän vankkurimme, joissa niissäkin vielä nukuttiin. Seisoimme molemmat hiljaa. Pidimme toisiamme kädestä kiinni. Tiesimme molemmat mitä olisi luultavasti käynyt jos olisimme olleet aikuisia, tai jos edes olisimme uskoneet aikuisten kertomuksiin, valheisiin muista ihmisistä, intiaaneista ja valkoisista.
        Tyttö veti minut pieneen kivien muodostamaan suojaan. Sain tietää että hänen nimensä on Abeque, ja kerroin hänelle myös oman nimeni. Opimme kommunikoimaan toistemme kanssa ilman yhteistä kieltä. Käytimme elekieltä, ja piirsimme maahan. Hän oli saman ikäinen kuin minä, eikä hänelläkään ollut ystävää. Kun aurinko oli jo melkein noussut, hän osoitti kyläänsä ja itseään, ja ymmärsin että olisi jo aika lähteä.  Ryömimme heinikossa takaisinpäin. Olimme pian taaas lähtöpaikassa.
      Näin kyyneleen Abequen silmässä, ja muutama kyynel tipahti minunkin poskelleni. Tiesin etten enää koskaan tapaisi tätä pientä ihmettä. Annoin hänelle vaaleanpunaisen hiusnauhani taskustani. Hän antoi minulle kaulakorun omasta kaulastaan. Halasimme toisiamme pitkään ja sitten juoksimme pois varovasti. Hiivin sisään vankkureihin ja itkin. Itkin, koska en enää tapaisi häntä ikinä. Tämä aamu, ja se että tapasin Abequen, säilyisi kauneimpana muistonani niin kauan kuin elän, ja muistelisin häntä aina mitä lämpimämmällä rakkaudella.

Abeque - pieni ihme

Tämä tarina on vuodelta 1793, siltä ajalta jota olen siis opiskellut historiassa juuri tässä lähiaikoina.

                                                            Abeque - pieni ihme

Minä olen Lillian ja olen englantilainen. Minun perheessäni ovat äiti, isä ja siskoni Ophelia. Minä olen 11 vuotias ja sisareni on 14 vuotias.
Meidän perheemme päätti lähteä Amerikkaan paremman elämän, toisin sanoen rikastumisen toivossa. Monet tekevät niin nykyään.
Elämme nyt vuotta 1793. Tässä on tarinani.

Lähdimme kotoa 18. huhtikuuta. Sitä ennen pakkasin kaikki tärkeimmät tavarani pieneen neliskulmaiseen  puiseen laatikkoon. Sitten vein sen isälle, ja hän laittoi sen vankkureihin. Meillä oli isot vankkurit jotka olivat täynnä ruokaa ja tavaroita matkaa varten. Olin kuullut että matka saattaisi olla vaarallinen ja pitkä. Kun vihdoin koitti aika lähteä, sanoimme hyvästit isoäidille ja isoisälle.
     Kömmimme vankkureihin ja minä katselin taakse jäävää kotiamme ja pihaa jossa oli paljon korkeita ja mahtavia tammia. Kaksikerroksisen hirsitalomme vieressä virtasi iloisesti pikkuruinen puro, jonka vierellä sammalmätäkset tuoksuivat vihreille ja kosteille.
      Kohta kotitalomme katosi näkyvistä ja minä istahdin lämpimien huopien väliin. Totta puhuakseni minusta oli surullista lähteä pois kaikkien ystävien ja sukulaisten luota. Toisaalta oli jännittävää matkustaa kauas intiaanien maailmaan. Vaikka jotkut sanoivat että intiaanit olivat villejä tai vaarallisia, minä en voinut uskoa sitä. Salaa mielessäni toivoin tapaavamme heitä.
       Vedin peiton pääni yli ja kuvittelin kaikenlaista. Mietin intiaaneja. Ehkä jonain päivänä tapaisin pienen intiaanitytön. Hänellä olisi varmasti kauniit kastanjanruskeat, pitkät ja paksut hiukset ja isot tummat silmät. Ehkä hän voisi opettaa minulle kuinka lähettää savumerkkejä ja kuinka maalata kasvoni punertavalla ja keltaisella maalilla. Tuskin uskalsin toivoa kauniita biisoninnahkaisia mokkasiineja. Minä voisin antaa hänelle kaksi tai kolme hiusnauhaani. Sitten nukahdin.
         Heräsin kun Ophelia ravisteli minua ja käski minut syömään lounasta. Aurinko paistoi jo täydeltä taivaalta ja oli jo lämpimämpi kuin aamulla lähtiessämme.
         Söimme auringonpaisteessa leipää ja papusoppaa. Kysyin isältä kuinka kauan matka vielä kestäisi, ja sain vastauksen joka oli mielestäni hyvin jännittävä ja kutitteli vatsanpohjaani. Pääsisimme laivaan tänä iltana ja matkustaisimme siinä pitkän aikaa! En ollut koskaan ennen ollut laivassa! Olin varma että en pystyisi nukkumaan edes silmänräpäystä koko päivänä, saati sitten yöllä! Mielessäni liikkui niin paljon ajatuksia ja toiveita etten edes malttanut kuunnella kun isä kertoi että tapaisimme tädin ja hänen miehensä ennen laivaan nousua, koska jättäisimme vankkurimme heille ja ostaisimme uudet New Yorkista.
          Matka satamaan kului jotakuinkin samaa tahtia. Välistä luin, nukuin tai leikin Ophelian kanssa.
 Viimeinkin olimme perillä tädin luona. He asuivat kauniissa hirsitalossa lähellä kaupungit keskustaa. Meillä ei ollut paljoa aikaa ennen laivan lähtöä joten lähdimme heti teen juonnin jälkeen.
          Satamassa oli jännittävää. Katselin ympärilleni ja haistelin meri-ilmaa. Laivoja oli paljon ankkuroituina satamaan. Oli jo ilta ja oli pimeää. Tähdet tuikkivat laivojen ja meren yllä. Se näytti jotenkin kovin romanttiselta. Yksi laivoista oli valkoinen ja todella suuri. Toivoin sen olevan meidän laivamme.
          Astuimme sisään valkoiseen laivaan valtavine kantamuksinemme. Laiva oli korkea ja kauniisti sisustettu. Sillä hetkellä minusta tuntui että haluaisin asua koko elämäni tässä kauniissa laivassa ja seilata ympäri maailmaa ja nähdä uusia paikkoja. Laivassa oli valkoinen puulattia jota pitkin kävelimme sisäänkäynnille. Valtavat ovet avattiin minun haukkoessa henkeäni. Ovien auetessa näimme valtavan suuren huoneen täynnä kauniita koriste-esineitä.  Katossa roikkuivat suuren suuret kristallilamput jotka säihkehtivät kauniisti valossa. Huoneen toisesta päästä nousivat kauniit valkoiseksi maalatut portaat jotka kääntyivät oikealle ja vasemmalle. Hytit sijaitsivat ilmeisesti yläkerrassa. Sisäänkäynnin huoneessa olivat pitkät merensiniset verhot ikkunan edessä. Olisin niin kovasti tahtonut mennä katsomaan mitä niiden takana olevistä ikkunoistä näkyy.
        Lähdimme viemään tavaroitamme ylös hyttiimme. En voi ymmärtää miten paljon meillä olikaan  tavaraa! Kun olimme saaneet kaiken hyttiin paikoilleen, olisin kamalasti halunnut lähteä tutkimaan laivaa ja kaikkea hienoa siellä, mutta oli kuulemma jo niin myöhä etten saanut lähteä mihinkään.
        Ihme kyllä, nukuin koko yön niin sikeästi ettei lukijani varmasti uskokaan! Aamulla söimme aamiaiseksi leipää. Sitten vihdoin saimme lähteä katsomaan laivaa.
         Kävimme joka kerroksessa laivassa, ja jokainen huone ja kerros oli mielestäni aina erilainen kuin edellinen. Istahdin pyöreän ikkunan ikkunalaudalle, ja katselin merta ääneti. Se näytti niin syvältä ja voimakkaalta ja kylmältä tummansisnisine aaltoineen. Tunsin sitä kohtaan kunnioittavaa  pelkoa. Olin aina ihaillut merta ja sen voimaa. Se oli mielestäni ihmeellisen kaunis säällä kuin säällä, eikä yksikään taidemaalari mielestäni pystyisi sitä maalaamaan niin että jokainen sen yksityiskohta tulisi kauniisti esiin. Edes meren väriä kukaan ihminen ei pystyisi hankkimaan, koska se oli niin ihmeellinen, se vaihteli joka hetki niin mahtavilla väreillä. Oli tuulista ja aallokko oli suuri. Välistä laiva keikahti hiukan oikealle puolelle, välistä vasemmalle.
         Laivamatka oli pitkä. Se päättyi 28. huhtikuuta. Olimme siis matkustaneet yhteensä 11 kokonaista päivää. Äiti ja isä sanoivat että olimme päässeet helpolla matkasta koska olimme päässeet New Yorkiin nopealla laivalla.
          New Yorkin satamassa oli paljon vilskettä. Monet haluivat ostaa vankkureita (niinkuin mekin), ja myyjät olivat tulleet satamaan asti ostajien metsästyksessä. Parempaa paikkaa he tuskin olisivat voineet keksiä! Mekin ostimme yhdet vankkurit ja hevoset. Pakkasimme ne täyteen tavaroitamme, ja lopuksi istahdimme sisään ja lähdimme kohti länteä.
           Alussa, koko ensimmäisenä päivänä ei tapahtunut oikeastaan mitään kiinnostavaa. Eikä toisenakaan oikeastaan. Eikä koko viikkoon tapahtunut mitään kiinnostavaa. Kävelin vankkureiden vierellä  lämpimässä, oikeastaan kuumassa auringonpaisteessa. Matkustaminen oli hidasta ja rankkaa.